Sijoituskulta vs. käyttökulta: erot pitoisuudessa ja arvossa

Sijoituskulta ja käyttökulta rinnakkain

Molemmat sisältävät samaa jalometallia, mutta niiden puhtaus, verotus ja hinnanmuodostus eroavat selvästi. Tässä tärkeimmät erot vierekkäin:

Mikä lasketaan sijoituskullaksi?

Sijoituskulta on tehty varallisuuden säilyttämiseen. Tyypillisiä sijoituskultatuotteita ovat kultaharkot sekä sijoituskolikot, kuten Kanadan Maple Leaf, Itävallan Wiener Philharmoniker ja Etelä-Afrikan Krugerrand. Koska niiden paino ja pitoisuus on tarkasti määritelty, niiden arvoa on helppo seurata kullan markkinahinnasta.

Kaikki sijoituskulta ei kuitenkaan ole 999,9-pitoista. Maple Leaf ja Wiener Philharmoniker ovat lähes puhdasta kultaa, mutta Krugerrand on 22 karaatin kultaa, eli siinä on noin 91,7 % kultaa. Verohallinnon ohjeen mukaan arvonlisäverotuksessa sijoituskultana pidetään näitä:

EU julkaisee vuosittain luettelon kolikoista, jotka täyttävät sijoituskultakolikon ehdot. Arvonlisäverottomuus koskee vain määritelmän täyttävää sijoituskultaa. Korujen ja muiden kultavalmisteiden myynti on arvonlisäverollista.

Käyttökulta on tehty käyttöä varten

Käyttökultaa ovat korut, kellot, muistoesineet ja muut kultaiset käyttö- ja koriste-esineet. Niiden tarkoitus ei ole toimia sijoituksena, vaan tuottaa iloa, olla käytännöllisiä tai kantaa muistoja.

Puhdas kulta on niin pehmeää, että koruissa käytetään lähes aina seoksia. Seosmetallit tekevät korusta kestävämmän ja mahdollistavat erilaiset sävyt, kuten valko- ja punakullan. Miksi seoksia tarvitaan, kerrotaan tarkemmin artikkelissa miksi kulta on poikkeuksellinen ja tärkeä materiaali.

Kultaesineen pitoisuus näkyy leimasta. Suomessa yleisimmät käyttökullan leimat ovat 585 (58,5 % kultaa), 750 (75 %) ja 916 (91,6 %). Mitä suurempi luku, sitä enemmän esineessä on kultaa. Eri leimoista ja karaateista kerrotaan artikkelissa mitä eri karaattiluvut tarkoittavat.

Miksi korun ostohinta ei vastaa sen kulta-arvoa?

Moni ihmettelee, miksi liikkeestä ostetun korun jälleenmyyntiarvo on selvästi ostohintaa pienempi. Syy on siinä, mistä korun hinta liikkeessä koostuu:

Kun koru myöhemmin myydään kullan ostajalle, sen arvo määräytyy painon, kultapitoisuuden ja kullan ajankohtaisen markkinahinnan mukaan. Verohallintokin määrittelee käytetyt kultakorut ja -kellot romukullaksi, jonka arvo perustuu pääasiassa kullan markkinahintaan ja kultapitoisuuteen. Markkinahinnan muodostumisesta kerrotaan sivulla ajantasainen kullan hinta ja vinkit myyntiin.

Käyttökullan arvoa ei aina mitata euroissa

Sijoituskultaharkkoon harva kiintyy, mutta perintökoru, vanha kultakello tai suvussa kulkenut sormus voi olla omistajalleen paljon arvokkaampi kuin sen metalliarvo antaa ymmärtää.

Siksi on hyvä tietää, mistä käyttökullan rahallinen arvo muodostuu. Tunnearvoa ei voi punnita, ja juuri siksi päätös myymisestä kannattaa tehdä rauhassa. Arvon selvittäminen ei velvoita myymään.

Kullan arvo selviää arvioinnissa

Olipa kyse sijoituskullasta tai korusta, arvo perustuu lopulta kullan määrään ja markkinahintaan. Korujen kohdalla tämä ei aina ole itsestään selvää, sillä leimat voivat olla kuluneita ja esineissä voi olla osia, jotka eivät ole kultaa.

Kultakiertueen pysäkillä asiantuntija punnitsee ja testaa kultasi silmiesi edessä ja kertoo, miten tarjous suhteutuu kullan tämänhetkiseen markkinahintaan. Arviointi on maksuton, ja voit viedä kaiken takaisin kotiin. Jos sinulla on sijoituskolikoita tai harkkoja, kysy asiantuntijalta, miten niiden kohdalla toimitaan. Vaiheet on kuvattu artikkelissa mitä kullan arviointitilanteessa tapahtuu.

Usein kysyttyä