Kulta on aina kultaa, mutta sen käyttötarkoitus vaikuttaa siihen, miten sen arvo muodostuu ja mitä ominaisuuksia siltä vaaditaan. Kuluttajille kulta tarkoittaa usein koruja, kelloja ja muita koriste- tai käyttöesineitä. Pankeille, keskuspankeille ja sijoittajille kulta on ennen kaikkea sijoituskohde: tapa säilyttää varallisuutta, hajauttaa riskiä ja suojautua talouden epävarmuudelta.
Juuri tästä syntyy ero sijoituskullan ja käyttökullan välille. Molemmat sisältävät samaa arvokasta jalometallia, mutta niiden puhtaus, käyttötarkoitus ja tapa, jolla niiden arvo määräytyy ostohetkellä, eroavat toisistaan merkittävästi. Etenkin, jos tavoitteena on kultaan sijoittaminen, näiden kahden ero kannattaa ymmärtää.
Sijoituskulta on tehty varallisuuden säilyttämiseen
Sijoituskultaa hankitaan yleensä silloin, kun tavoitteena on suojata varallisuutta inflaatiolta, talouden epävarmuudelta tai markkinoiden heilahteluilta. Tyypillisiä sijoituskultatuotteita ovat kultaharkot ja sijoituskolikot.
Sijoituskulta on yleensä erittäin puhdasta. Sen pitoisuus on useimmiten 999,9 promillea eli lähes puhdasta kultaa. Koska sijoituskultatuotteiden paino ja kultapitoisuus ovat tarkasti määriteltyjä, niiden arvon kehitystä on helppo seurata kullan markkinahinnan perusteella.
Tunnettuja sijoituskultatuotteita ovat esimerkiksi:
- kultaharkot
- Kanadan Maple Leaf -kolikot
- Etelä-Afrikan Krugerrand -kolikot
- Itävallan Philharmoniker -kolikot
Sijoituskultaa ostetaan ja myydään ympäri maailmaa kansainvälisen kullan markkinahinnan perusteella. EU:n alueella sijoituskulta on myös arvonlisäverotonta, mikä tekee siitä houkuttelevan vaihtoehdon monille sijoittajille. Verokohtelu koskee kuitenkin vain EU:n määritelmän mukaista sijoituskultaa, eivätkä tavalliset kuluttajatuotteet kuulu sen piiriin.
Käyttökulta on tehty käyttöä varten
Kuluttajakäyttöön tarkoitettua kultaa löytyy monista tuotteista. Yleisimpiä ovat korut, mutta kultaa käytetään myös esimerkiksi kelloissa, muisto- ja koriste-esineissä sekä erilaisissa luksustuotteissa. Näiden tuotteiden tarkoitus ei ole ensisijaisesti toimia sijoituksena, vaan tarjota käyttäjälleen esteettistä, käytännöllistä tai tunteisiin liittyvää arvoa.
Käyttökulta sisältää usein myös muita metalleja, sillä puhdas kulta on todella pehmeää eikä sen takia ole sellaisenaan hyvä materiaali korujen ja muiden esineiden valmistukseen. Siksi koruissa käytetään yleisesti kultaseoksia, jotka parantavat kestävyyttä ja mahdollistavat erilaiset kullan värisävyt, kuten valko- ja punakullan.
Toisin kuin sijoituskultatuotteissa, käyttökullassa kultapitoisuudet vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Koruista ja muista kultaesineistä löytyy yleensä pitoisuusleima, joka kertoo kuinka suuri osa tuotteesta on kultaa.
Yleisimmät käyttökullan pitoisuusleimat Suomessa ovat:
- 585 (58,5 % kultaa)
- 750 (75 % kultaa)
- 916 (91,6 % kultaa)
Mitä suurempi luku, sitä enemmän tuotteessa on kultaa.
Yksi merkittävimmistä eroista sijoituskullan ja käyttökullan välillä on siis kullan puhtaus. Sijoituskulta on lähes aina erittäin puhdasta. Käyttöesineissä taas joudutaan tekemään kompromisseja kestävyyden ja puhtauden välillä. Tämän vuoksi esimerkiksi samanpainoisella sijoituskolikolla ja kultakorulla voi olla hyvin erilainen metalliarvo.
Miksi käyttökullan hinta ei aina vastaa kullan arvoa?
Moni saattaa miettiä, miksi liikkeestä ostetun kultakorun jälleenmyyntiarvo ei vastaa ostohintaa. Syy löytyy tuotteen hinnan muodostumisesta.
Kuluttajatuotteen hinnassa maksetaan usein myös:
- suunnittelusta
- valmistustyöstä
- brändistä
- jälleenmyyjän katteesta
- mahdollisista jalokivistä ja yksityiskohdista
Liikkeestä ostettaessa korujen hintaan vaikuttaa siis myös moni muu asia pelkän kultapitoisuuden lisäksi. Kun tuote myöhemmin myydään kullan ostajalle, sen arvo määräytyy tuotteen painon, kultapitoisuuden ja kullan ajankohtaisen markkinahinnan perusteella. Alkuperäinen ostohinta voi siis sisältää paljon sellaista arvoa, joka ei päde enää jälleenmyyntitilanteessa.
Käyttökullan arvo ei ole aina euroissa mitattavissa
Toisin kuin sijoituskultaan, käyttökultaan voi usein liittyä rahallisen arvon lisäksi myös tunnearvoa. Perintökoru, vanha kultakello tai suvussa kulkenut sormus voivat olla omistajalleen paljon arvokkaampia kuin niiden metalliarvo antaa ymmärtää.
Juuri siksi on hyvä ymmärtää, mistä käyttökullan arvo myyntitilanteessa muodostuu. Vaikka esineellä olisi omistajalleen mittaamaton tunnearvo, siitä maksettava hinta perustuu ennen kaikkea sen sisältämän kullan määrään, kultapitoisuuteen ja esineen painoon.
Kullan todellinen arvo selviää asiantuntijan arvioinnissa
Olipa kyse sijoituskullasta tai käyttökullasta, niiden arvo perustuu lopulta kullan määrään, painoon ja markkinahintaan. Ero on siinä, että käyttökullan kohdalla tämä arvo ei aina ole omistajalle itsestään selvä tai yhtä helposti pääteltävissä. Siksi vanhojen kultaesineiden arvo kannattaa selvittää ammattilaisen tekemällä arviolla. Kultakiertueella selvität kultaesineidesi arvon vaivattomasti, luotettavasti ja ilman myyntivelvoitteita.
