Artikkelit · Päivitetty 22
Kun puhutaan kotoa löytyvästä kullasta, ensimmäisenä tulee mieleen korulaatikko. Kultaa on kuitenkin muuallakin: kellojen kuorissa, kalvosinnapeissa, vanhoissa kolikoissa ja joskus paikoissa, joita ei tule ajatelleeksi lainkaan.

Korut ovat yleisin mutta eivät ainoa muoto
Sormukset, kaulaketjut, rannekorut ja korvakorut ovat tutuin kullan muoto suomalaisissa kodeissa. Käytössä olevien korujen rinnalla useimmalta löytyy myös niitä, jotka ovat jääneet laatikkoon: vanha vihkisormus, katkennut ketju tai korvakoru, jonka pari on kadonnut vuosia sitten.
Juuri nämä unohtuvat helpoimmin, koska rikkinäistä korua pidetään usein arvottomana. Materiaalin kannalta näin ei ole. Kullan arvo perustuu pitoisuuteen ja painoon, ei korun kuntoon tai ulkonäköön – katkennut ketju sisältää saman määrän kultaa kuin ehjä vastaava. Myöskään korun valmistajalla tai alkuperäisellä ostohinnalla ei ole materiaalikaupassa merkitystä.
Kellot, asusteet ja pienesineet
Vanhoissa rannekelloissa on usein kultaa, mutta harvoin koko kellossa. Tyypillisesti kulta on kuoressa, ja koneisto sekä ranneke ovat muuta metallia. Kuori voi olla umpikultaa tai kullattu – ero on materiaaliarvon kannalta suuri, eikä sitä näe päällepäin.
Pienet asusteet unohtuvat laatikoihin vielä herkemmin kuin korut. Näitä ovat esimerkiksi:
- Kalvosinnapit, solmioneulat ja rintakorut
- Täytekynien kärjet, jotka ovat usein 14 tai 18 karaatin kultaa
- Vanhat silmälasikehykset, joissa on toisinaan käytetty kultaa
- Kellonperät, medaljongit ja pienet koriste-esineet
Yksittäin nämä ovat kevyitä, mutta yhdessä niistä kertyy painoa. Koska hinta lasketaan painon ja pitoisuuden perusteella, pienten esineiden kannattaa antaa mennä arviointiin samassa erässä muiden kanssa.
Perintöesineet — mikä on kultaa ja mikä hopeaa
Suomessa kulta kulkee usein sukupolvelta toiselle, eivätkä kaikki perityt esineet päädy käyttöön. Kaapin perälle jää helposti tavaraa, joka ei istu omaan arkeen mutta jota ei raaski hävittääkään.
Tässä kohtaa kannattaa tietää yksi asia, joka aiheuttaa säännöllisesti väärinkäsityksiä: perintönä saadut aterimet, kynttilänjalat ja tarjoiluastiat ovat Suomessa lähes aina hopeaa tai hopeaa kullattuna, eivät umpikultaa. Se ei tee niistä arvottomia. Hopealla on oma materiaaliarvonsa ja se on eri asia kuin kulta. Umpikultaiset käyttöesineet ovat harvinaisia.
Yllättävät kultalöydöt
Osa kotien kullasta on sellaisessa muodossa, ettei sitä mielletä kullaksi lainkaan.
Kaikki kullanvärinen ei ole kultaa
Suuri osa kullanvärisistä esineistä on kullattuja: ohut kultakerros on levitetty halvemman metallin, kuten messingin tai hopean päälle. Kerros on tyypillisesti niin ohut, ettei siitä kerry mainittavaa materiaaliarvoa, vaikka esine näyttäisi täsmälleen samalta kuin umpikultainen.
Voit tarkistaa esineen mahdolliset leimat jo kotona. Leimat 375, 585, 750 tai 999 viittaavat kultaesineeseen. Merkinnät kuten gold plated, GP, rolled gold tai doublé kertovat pinnoitteesta. Pitoisuusleimoista lisää artikkelissa 14K, 18K vai 24K.
Mistä kotoa kannattaa etsiä
Käytännössä kulta kertyy samoihin paikkoihin useimmissa kodeissa. Tämä lista kattaa suurimman osan tapauksista.
Korulaatikko ja lipaston laatikot
Sormukset, ketjut, parittomat korvakorut ja katkenneet rannekorut.
Kotelot ja rasiat
Kalvosinnapit, solmioneulat, rintakorut ja vanhat rannekellot.
Työpöydän laatikot
Täytekynät, kellonperät, medaljongit ja pienet muistoesineet.
Kaappien perukat ja varastot
Perityt aterimet ja astiat. Tarkista, ovatko ne hopeaa vai kultaa.
Lompakot ja kolikkorasiat
Vanhat kultakolikot, mitalit ja kunniamerkit.
Lääkekaappi ja pikkurasiat
Hammaskruunut ja sillat, jotka on säilytetty käytön jälkeen.

Ota mukaan myös ne esineet, joiden aitoudesta et ole varma. Arvioinnissa ne käydään läpi silmiesi edessä, ja saat tietää mikä on kultaa ja mikä ei. Arviointi on maksuton eikä velvoita myymään.
Yhteenveto
Kotoa löytyvä kulta on useimmiten koruissa, mutta kelloissa, asusteissa, kolikoissa ja hampaissa sitä on yllättävän usein. Osa kullanvärisistä esineistä on kuitenkin kullattuja, jolloin materiaaliarvo jää pieneksi, ja perityt aterimet ovat Suomessa tyypillisesti hopeaa. Juuri siksi arviointi kannattaa: se erottaa umpikullan pinnoitteesta ja kertoo, mitä laatikossa oikeasti on. Lisää taustaa myyntipäätökseen löydät artikkelista Miksi myydä kultaa.