Vanhat kultaleimat: näin luet vuosileiman, kruunun ja venäläiset leimat

Mistä vanhan korun leimat löytyvät?

Leimat on lyöty kohtaan, jossa ne eivät häiritse korun ulkonäköä. Sormuksessa ne ovat lähes aina renkaan sisäpinnalla, ketjussa lukon vieressä tai lukossa, rannekorussa lukon tai sisäpinnan kohdalla ja rintakorussa neulan kiinnikkeessä tai takapinnalla. Korvakoruissa leimat ovat usein niin pieniä, että ne näkyvät vain tapissa tai kiinnikkeessä – ja joskus niitä ei ole lainkaan.

Vanhojen leimojen lukemiseen tarvitset hyvän valon ja suurennuslasin. Kymmenen kertaa suurentava luuppi on paras, mutta puhelimen kameran zoomikin auttaa. Käännä korua hitaasti valoa vasten, sillä kulunut leima erottuu usein vasta, kun valo osuu siihen viistosti. Älä hankaa tai kiillota leimaa: kiillotus kuluttaa pientä painumaa entisestään.

Hyvä vinkki on ottaa leimoista kuva puhelimella ja suurentaa se näytöllä. Kuvasta on helpompi erottaa kirjaimet ja numerot kuin silmällä, ja voit verrata sitä myöhemmin tämän oppaan taulukoihin rauhassa. Kirjoita samalla muistiin, mistä korusta kuva on, jos tutkit useampia esineitä kerralla. Pidä myös parit, kuten korvakorut ja kalvosinnapit, yhdessä – toisen kappaleen leima voi olla selvempi kuin toisen.

Suomalainen leimarivi: viisi merkkiä ja mitä ne kertovat

Suomessa valmistetuissa kultaesineissä on vanhastaan käytetty useamman leiman sarjaa. Aina kaikkia leimoja ei ole, mutta kun ne löytyvät, ne kannattaa lukea yhdessä. Yksittäinen merkki voi olla kulunut tai tulkinnanvarainen, mutta koko rivi kertoo yleensä selvän tarinan. Leimat ovat yleensä pienissä kehyksissä vierekkäin, ja niiden järjestys voi vaihdella valmistajan ja aikakauden mukaan.

Jos haluat tarkistaa ensin, onko esine ylipäätään kultaa, lue ohjeemme kultaisten esineiden tunnistamisesta kotona. Tämä artikkeli keskittyy siihen, mitä vanhat leimat kertovat korun iästä ja alkuperästä.

Vuosikirjain: näin päättelet korun valmistusvuoden

Suomen nykyinen vuosileimasarja alkoi A-kirjaimella vuonna 1810. Jokaiselle vuodelle on oma kirjaimensa aakkosjärjestyksessä, mutta kirjaimia J, W, Å, Ä ja Ö ei käytetä. Yhteen sarjaan mahtuu siis 24 kirjainta eli 24 vuotta. Kun kirjaimet loppuvat, alkaa uusi sarja, ja kirjaimen perään tulee sarjan numero. Ensimmäisessä sarjassa kirjain oli yksinään, ja vuosi 2026 on A10.

Valmistusvuoden saa selville kolmessa vaiheessa. Katsotaan esimerkkinä sormusta, jonka leimassa lukee M7:

Samalla tavalla S8 tarkoittaa vuotta 1995 ja A9 vuotta 2002. Kuluneissa leimoissa sekaannuksia syntyy helposti: esimerkiksi I ja 1 tai O ja Q voivat näyttää samalta. Leiman ääriviiva ja muut leimat auttavat silloin varmistamaan, mihin aikakauteen esine kuuluu. Kannattaa myös muistaa, että vuosikirjain kertoo leimausvuoden. Se on yleensä sama kuin valmistusvuosi, mutta ei aina.

Vanhat pitoisuusleimat: karaateista tuhannesosiin

Nykyään kullan pitoisuus merkitään tuhannesosina, mutta vanhoissa suomalaisissa esineissä näkyy myös karaattileimoja. Leimat ovat vaihdelleet vuosien mittaan, joten pitoisuusleima itsessään kertoo jo jotain korun iästä:

Karaattileimat eivät kadonneet heti vuonna 1892: niitä käytettiin pitkään uusien leimojen rinnalla, joten samassa sormuksessa voi olla sekä 750 että 18K. Lisäksi 1890-luvulta lähtien kultaleimat on lyöty soikeaan kehykseen, mikä erottaa ne hopealeimoista.

Vanhat karaattileimat on helppo muuntaa nykyisiksi luvuiksi, kun muistaa, että puhdas kulta on 24 karaattia. 23K vastaa noin 958 tuhannesosaa, 20K noin 833:a ja 18K tasan 750:tä. Leima 875 vastaa noin 21 karaattia. Harvinaisempi 969 tarkoittaa niin sanottua dukaattikultaa, jota käytettiin Suomessa vuosina 1892–2000 erityisesti esineissä, joiden haluttiin olevan lähes puhdasta kultaa. Mitä suurempi luku, sitä enemmän seoksessa on kultaa ja sitä pehmeämpää ja keltaisempaa metalli yleensä on.

Suomalaisissa laatikoissa yleisin vanha kulta on kuitenkin 585 eli 14 karaattia. Leima on ollut käytössä vuodesta 1925, ja siitä tuli hyvin yleinen vihki- ja kihlasormuksissa, ketjuissa ja rannekoruissa. Se on kestävämpää kuin 18 karaatin kulta, joten se sopii hyvin päivittäin käytettäviin koruihin. Jos vanhassa sormuksessa on 585 ja vuosikirjain sarjasta 6, 7 tai 8, kyse on hyvin tyypillisestä suomalaisesta korusta.

Jos haluat kertauksen siitä, mitä nykyiset luvut 375, 585 ja 750 tarkoittavat, katso artikkelimme kulta- ja hopeatermeistä tai oppaamme karaattiluvuista 14K, 18K ja 24K.

Venäläiset ja neuvostoliittolaiset kultaleimat

Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta vuoteen 1917, ja moni suvun koru on aikanaan ostettu Pietarista tai tuotu idästä. Siksi suomalaisista laatikoista löytyy yllättävän usein venäläisiä kultaleimoja. Ne näyttävät aluksi oudoilta, koska Venäjällä pitoisuus ilmoitettiin zolotnikeina eli 96-osaisella asteikolla.

Tsaarinajan esineissä pitoisuusluvun vieressä on yleensä tarkastusleima ja valmistajan nimikirjaimet kyrillisin kirjaimin. Myöhemmissä tsaarinajan esineissä tarkastusleimana on naisen pää perinteisessä päähineessä, niin sanottu kokoshnik-leima. Neuvostoliittolaisissa koruissa 583 on usein lyöty viisisakaraisen tähden yhteyteen. Moni sotien jälkeen Suomeen tullut sormus tai ketju on juuri tällaista 583-kultaa – se on tavallista korukultaa, ei huonompaa kultaa.

Venäläisen leiman erottaa suomalaisesta yleensä kolmesta asiasta. Ensinnäkin luku on erilainen: 56 tai 72 ei ole suomalainen pitoisuusleima. Toiseksi kirjaimet ovat kyrillisiä, ja niissä voi olla myös tarkastajan nimikirjaimet ja vuosiluku kokonaisena. Kolmanneksi suomalainen yhden kruunun leima ja vuosikirjain puuttuvat. Joissakin suvun esineissä on tosin molempien maiden leimoja, jos venäläinen koru on myöhemmin tuotu ja tarkastettu Suomessa.

Mitä leima ei kerro

Myös uusissa koruissa kruunuleima voi puuttua. Suomessa ei ole vuoden 2021 jälkeen ollut omaa tarkastuslaitosta, joka tekisi pitoisuusanalyysejä ja leimaisi esineitä. Jalometallituotteista annettua lakia päivitettiin vuonna 2026, mutta valmistaja tai maahantuoja vastaa edelleen siitä, että tuotteessa on vaadittavat merkinnät. Kruunun puuttuminen tuoreesta korusta ei siis yksin kerro mitään kullan aitoudesta.

Korjaukset ovat oma lukunsa. Kun sormusta suurennetaan, renkaaseen lisätään pala kultaa, ja jos kultaseppä on käyttänyt eri pitoisuutta kuin alkuperäinen, leima kertoo vain osan totuudesta. Sama koskee juotoksia ketjuissa ja rannekoruissa. Yleensä ero on pieni, mutta se on yksi syy, miksi luotettava arvio perustuu testaukseen eikä pelkkään leimaan.

Kun haluat tietää vanhan korun arvon

Vanhalla korulla on kaksi mahdollista arvoa: kullan arvo ja keräily- tai antiikkiarvo. Kullan arvo määräytyy painosta, pitoisuudesta ja kullan markkinahinnasta. Vanha vuosileima ei nosta kullan arvoa, mutta tunnetun kultasepän signeeraama tai harvinainen esine voi kiinnostaa keräilijöitä. Jos epäilet, että esineellä on antiikkiarvoa, kysy siitä arvio ensin antiikkiliikkeestä tai huutokauppakamarista.

Ennen arviointia koruja ei kannata puhdistaa tai kiillottaa. Lika ei vaikuta kullan määrään, mutta kiillotus voi kuluttaa jo valmiiksi heikkoja leimoja ja samalla vanhan esineen keräilyarvoa. Ota mukaan myös rikkinäiset ketjut, yksittäiset korvakorut ja irtonaiset osat: kulta on kultaa, vaikka koru ei enää olisi käyttökunnossa.

Kultakiertueen arviointi perustuu kullan määrään. Asiantuntija tulee lähellesi tutulle pysäkille, ja varaat maksuttoman, yksityisen ajan, joka kestää noin 15 minuuttia. Korut punnitaan ja testataan silmiesi edessä, ja saat selityksen painosta, pitoisuudesta ja siitä, miten tarjous suhteutuu kullan markkinahintaan. Lue tarkemmin, mitä kullan arviointitilanteessa tapahtuu. Päätät itse, myytkö vai et. Jos myyt, maksu tulee tilillesi heti – käteistä emme käytä.

Usein kysyttyä vanhoista kultaleimoista